Afrikasta opittua

Kuva Niilo Kalsista.

Niilo Kalsi

Minulla on ollut hieno mahdollisuus työskennellä useissa eri Afrikan maissa seitsemän vuoden ajan, milloin YK :n asiantuntijana, milloin yksityisenä konsulttina tai osana isompaa ryhmää. Tehtävät ovat vaihdelleet yleispiirteisestä seutusuunnittelusta konkreettisten asuinrakennushankkeiden edistämiseen ja tietotekniikan hyödyntämiseen. Olosuhteet ovat vaihdelleet maittain, mutta yhteistä niissä on ollut kotimaasta aivan olennaisesti poikkeava työ- ja kulttuuriympäristö. Kun työvälineet ja ennenkaikkea taloudelliset resurssit olivat länsimaissa totuttua niukemmat, niin silloin oli opeteltava kärsivällisyyttä etsiä sellaisia ratkaisuja, joilla asetetut tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Se vaati henkistä ja teknistä joustavuutta sekä luovuutta hahmottaa uusia lähestymistapoja. Se tarkoitti myös sitä, että oli turha yrittää sellaista mitä oli mahdotonta saavuttaa ja keskittyä siihen mitä voi tehdä.

Projektidokumentteihin kirjattuja yleviä tavoitteita ei aina ollut mahdollisuutta saavuttaa. Oli osattava iloita niistä saavutuksista, jotka poikkesivat projektitavoiteista, mutta hyödyttivät sitä ympäristöä jossa työskentelin. Suurin ilonaiheeni oli kun sai luotua sellaiset työskentelyolosuhteet, jotka motivoivat afrikkalaisia työtovereitani oppimaan uutta ja kehittämään omaa osaamistaan. Useammin kuin kerran kävi niin, että tiimini jäsen saavutti sellaista ammatillista tietoa ja taitoa, että hän saattoi siirtyy urallaan eteenpäin vaativimpiin tehtäviin. Se oli tiimilleni menetys, mutta tuotti hyötyä ympäröivälle yhteisölle.

Meidän Opilion projektissamme on sama tilanne oli kuin Afrikassa: rahaa on vähän ja ja siksi oli etsittävä vanhoista menetelmistä poikkeavia uusia työskentelytapoja. Huonekalut ei ole kovin uusi keksintö, mutta tapa millä se tehdään voi olla. Opilionin kohdalla kaikki lähti siitä, että halusin tehdä huonekaluja, joita on tehokasta tehdä ja hyödyntää tarkasti käytetyn raaka-aineen. Henkisenä kivijalkana on halu tuottaa esineitä siten, että ne kuormittavat mahdollisimman vähän ympäristöä eli niiden hiilijalanjälki on pieni. Siinä on samaa positiivista käytännönläheistä idealismia kuin työskentelyssäni kehitysmaissa.

Olen voinut hyödyntää Afrikan kokemuksia myös tässä Opilion yrityksessämme. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että projektissa työskentelee eri alojen ammattilaisia, vaikka kukaan ei saa palkkaa. Motivointi täytyy löytyä muualta. On luotava olosuhteet, joissa on mukava työskennellä ja jossa voi kehittää omia taitojaan ja luoda jotain uutta. Siinä täytyy uskoa, että onnistutaan vaikka tie on pitkä ja kivinen. Se vaatii kärsivällisyyttä ja luovuutta päästä eteenpäin vaikka taloudelliset resurssit ovat niukat. Etukäteen tehdyt liiketoimintasuunnitelmat ovat toki olleet hyödyllisiä, mutta itse työssä on käytettävä luovuutta. Projekti on mennyt eteenpäin, muttei niin kuin alkuperäisissä liiketoimintasuunnitelmissa oli kuviteltu. Ja lopuksi on rehellisesti todettava että kaikki ei aina mene putkeen. Pettymyksiin on saanut tottua niin Afrikassa kuin täällä kotimaassakin.

Mutta se on juuri sitä elämää.

Iisveden Kolikkoinmäellä 25.3.2022
Niilo Johannes Kalsi
niilo@opilion.fi