Maankuuluja romppeita Kutvosen tehtaalta

Suonenjoki tunnetaan nykyään mansikasta, mutta useiden sukupolvien ajan sen tavaramerkkinä olivat taidokkaasti koivusta valmistetut tyylihuonekalut, joita vietiin kotimaan lisäksi ympäri maailmaa. Puunjalostukselle loi perustaa vilkas sahateollisuus, joka jatkuu Iisvedellä edelleenkin.

Hyvien vesireittien äärellä sijaitseva Suonenjoki (ent. Suonnejoki) kasvoi 1900-luvun alussa yhdeksi  Pohjois-Savon kukoistavimmista höyrysahatoiminnan keskuksista. Savon rata mahdollisti laajamittaisemman puunjalostuksen ja Suonenjoki kiinnitti teollisuuspohattojen huomion. Kirkkoniemelle nousi vuonna 1909 Savon tuolitehdas, jonka päätuote oli sorvattu pinnatuoli. Tuolitehtaalla aloitti juoksupoikana muuan Julius Kutvonen. Määrätietoinen torpparin poika lähti hakemaan puusepänoppia Kuopiosta ja Helsingistä, mutta vuoden 1918 levottomuuksien kynnyksellä katsoi viisaaksi palata kotiseudulleen. Julius Kutvosella oli unelma: hän halusi valmistaa aikaa ja käsityötä vaativia tyylihuonekaluja, joista voisi pyytää kalliin hinnan. Epäilijät eivätkä pääoman puute estäneet häntä ryhtymästä työhön.

Matti Laukkasen Juhlaruno Kutvosen huonekalutehtaan 25-vuotisjuhliin vuonna 1943 kuvaa toiminnan alkutaivalta seuraavasti:


Siellä mies on mielityössä,

Poika puuhassa “pyhässä”,
Lyöp lautoja läjähän,
Romppehiksi rustailevi. (…)

Koneita ei hällä ollut,
Sähköä ei saatavissa.
Käsivoimana vain vasara,
Pettu polttoainehena. (…)

 

Sana mööpeli ei Kutvosen suuhun sopinut, vaan hän nimitti kalusteitaan vaatimattomasti romppeiksi. Savolainen puheenparsi hidasti ensin markkinointia, mutta kun Kutvonen keksi nostaa hintaa ja tuotteiden korkea laatu tuli tietoon, alkoi kauppa käydä. Kohderyhmänä oli kaupunkien hyvin toimeentuleva väki. Erityisen suurta tyylikalusteiden menekki oli Pohjanmaalla.

Biedermeierkalusto Tauno Korhosen esitteestä

Valmistuessaan Kutvosen asuin- ja liikerakennus oli Suonenjoen nykyaikaisin. Gunnar Steniuksen piirtämä talo valmistui Asemakadun kulmaan vuonna 1933. Nyt Kutvosen kurvissa sijaitsee Iisveden veistämön Opilion -kalusteiden näyttelytila.

Myötä- ja vastamäkeä

Vuonna 1924 Kutvosen oli aika laajentaa Harakkaniemessä verstaansa tehtaaksi. Koneiden määrä kasvoi, mutta työ oli hyvin käsityövaltaista. Kukin tekijä erikoistui tiettyyn työvaiheeseen, puusepäntyöhön, koristeveistoon, hiomiseen tai rottinkipunontaan. Ammattitaito siirtyi eteenpäin mestari-kisälli -periaatteella. Vuonna 1929 mallikirjaan kuului koristeellista biedermeier-, rokokoo- ja barokkityyliä, mutta ensimmäistä kertaa myös moderneja suoralinjaisia malleja.

Tulipalot koituivat kuoliniskuksi monelle paikalliselle puualan yritykselle. Kutvosenkin huonekalutehdas paloi perustuksiaan myöten 1934, mutta uusi, paloturvallisempi kiinteistö urakoitiin pystyyn kolmessa vuodessa. Sotien yli Kutvosella sinniteltiin valmistamalla mm. hevoskärryn lavoja, suksia ja kranaattilaatikoita. Tyylikalusteitakin olisi mennyt sijoituskohteiksi, mutta materiaaleista oli pulaa.

Parasta loistoaan tehdas eli 50-luvulla, kun jälleenrakennus vauhditti huonekalujen kysyntää.  Käytännölliset kokopuiset keittiökalusteet olivat suosituimpia tuotteita. Esimerkiksi keittiön tuoleja tehtiin 250 kappaleen sarjoissa. Vuonna 1948 valmistui uusi tehdasrakennus, joka oli kirkonkylän suurin teollisuusrakennus. Myös Suomen mittakaavassa Kutvosen huonekalutehdas kuului alan johtaviin yrityksiin.

Pohjoismaisen selkeälinjaisuuden vallattua alaa myös huonekalumarkkinoilla Kutvosen huonekalutehdas otti tuotantoon arkkitehtien luomuksia. Birger Hahl piirsi Kutvoselle useita loimukoivuisia kalustoja 1920-40-luvuilla. 1980-luvulla Kutvonen valmisti Eliel Saarisen klassikkohuonekaluja. Erikoisin urakka tehtaan historiassa oli Suomessa rakennetun Saddam Husseinin luksusristeilijän kalustaminen vuonna 1980. Koivun työstöön tottuneet puusepät saivat käsiinsä uuden puulajin, afrikkalaisen bubingan.

Kutvosen huonekalutehdas antoi 70 toimintavuotensa aikana työtä sadoille ammattilaisille. Kutvosen tehdas jatkoi Tauno Korhosen omistuksessa 70-luvulla muutaman vuoden. Toiminta loppui vuonna 1988, mutta osa työntekijöistä jatkoi huonekalujen entisöintiä ja valmistamista omissa yrityksissään.

 

Lähde (myös kuvat): Timo Särkkä, Pekka Korhonen ja Jarmo Sutinen: Romppeita Suonenjoelta – Julius Kutvosen huonekalutehtaan vaiheita. Suonenjoki-Seura ry. Otavan Kirjapaino oy, Keuruu 2020.
Linkki: Kutvosen huonekalumalleja Suomen kansalliskirjastossa: https://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/345470?page=1